Kerran jo naputtelin hyvän esittelyn  meistä usein blogissa esiintyvistä nimistä,  siis millaisen poppoon kanssa sutinaa syntyy jokapäivä jossain muodossa. Mutta johonkin se katosi esikatselun jälkeen ja ei tallentunut mihinkään. Kyllä harmittaa! Se oli oikeasti hyvin mietitty ja naputeltu, mutta nyt on tyytyminen tähän versioon mikä tulee yhtään sen kummemmin ajattelematta.

Naputtelijana on Jööti blogin pitäjä. Tytsit on teini-ikäisiä omanarvon tuntevia liisojen halveksujia, jotka eivät millään voi käsittää liisojen ajatusmaailmaa. Poju tuntee olonsa välillä yksinäiseksi ja joskus sekopäiseksi Tytsien kanssa. Miten niiden kanssa voi elää, teki tai sanoi mitä vain niin tulos on 6-0. Valmiissa paketissa Tikrun myötä on paljon uutta ja minulla "manuaali" hukassa, miksi ihmetystä ja kysymyksiä riittää. Tikrun tytsi versio Uniq on tutustumisvaiheessa, mutta hykerryttävän hyvin istuu tähän sutina jengiin. 

Juuri ennen koulujen alkua Tytsit valvoi hyvin myöhään, puolenyön aikaan tai sen jälkeen oli tavallisimmin väsypiikki joka kaatoi sänkyyn. Kaikki taas valvottiin ja jostain syystä nuorempi Tytsi ajatteli ohimennessään heittää Pojua tyynyllä kun oli keittiöön menossa. Mutta se maton pahalainen menikin ruttuun ja Jöötin vahauksesta liukkaana lattia mattoineen lipesi jalan alta. Rysäys kirjahyllyä vasten ja siitä lentoon keittiön lattialle. Tytsi parkaisi kimakasti ja kovaa, josta jo saattoi päätellä että kipeetä teki. Koko juttu tapahtui niin nopeasti ettei siihen ehtinyt reagoida mitenkään. Jalka alkoi turvota nopeasti ja  Tytsiä heikottaa ja pyörryttää. Uniq kysyi vanhemmalta Tytsiltä että onks toi kipuherkkä? Jöötinä sanoin Tytsille ettei just nyt pyörrytä vaan pidä silmäs auki ja hengitä rauhallisesti sisään ja ulos. Hyperventilaatio ei auta yhtään. Vilkuilin Tytsin kasvojen väriä, näytti suht normaalilta. Varovasti tunnustelin jalkaa mutta uudelleen parkaisun myötä päätin, että Tytsi sänkyyn Tikrun ja vanhimman Tytsin avustuksella ja kylmägeeli pakkaus ympärille. Kaapista kaivelin Voltaren geeliä, joka vie paikallisesti kipua pois ja laitoin varovasti kipeään kohtaan. Lisäksi kipulääkettä suun kautta että jotenkin päästäisiin aamuun asti. Seuraavana päivänä jalka oli edelleen kipeä ja kovasti turvoksissa, mutta ei yhtään painoa voinut sille laskea. Päätettiin (Jöötin päätös) katsoa yksi päivä, jos se turvotus laskisi edes vähän ja sitten arvioidaan tilanne uusiksi. Lisäksi mun oli mentävä yöksi duuniin ja aprikoin oliko sittenkään hyvä päätös katsella aamuun asti vai heti viedä lekurille? No, päätökseni olin tehnyt ja duunistakin soittelin Tytsille miten jaksaa ja onko kipuja. Varmistin soittamalla Tikrulle ja antamalla ohjeet tarkkaan mitä tehdä jos tilanne huononee. Mikä fiilis tehdä töitä yöllä, syyllisyys ja huoli työkamuna.

Aamulla yritin päästä kotiin mahdollisimman pian ja ensimmäisenä kävin katsomassa Tytsiä. Sanoi suht hyvin nukkuneensa ja pärjäävänsä. Uni sammutti munkin lamppuni hyvin pian. Yöduunit kun oli ohi, niin Tytsin kanssa viimein mentiin Lastenklinikalle taksilla. Siellä vastaanotosta asti oli ystävällinen palvelu ja opastusta sai kun kysyi, tuntematta oloaan yhtään tyhmäksi.Jalka kuvattiin ja lekuri katsoi todeten että murtumahan siellä on ja jalkaan pitää laitettaa kipsisaapas 4-6 viikoksi. Great! Näin toimii hyvä äiti, kiduttaa Tytsiä paripäivää kotona ja siellä onkin murtuma. Murtui sillä hetkellä Jöötin äidinrakkaudesta sydänkin ja sisäisen äänen vihulainen ruoski mun syyllisyyttä tuntematta armoa yhtään. Selvisi samalla röngtenkuvista toinekin asia, Tytsin kasvukausi on ohi lopullisesti. Se näkyi luustosta joka oli kasvanut kehräsluuna pohjeluuhun kiinni. Sekin suretti enemmän kuin halusin myöntää. Tytsin aikuispituus on sitten reippaasti alle 150 senttiä. Tää temperamenttisen raivoisa ja niin ihQudaa suloinen Tytsini. Lujasti uskon että hän pärjää omana itsenään, pituudella niin väliä.