Ihme säätämistä taas alkuun kun vuoden välein muisti pelaa ja saan aikaiseksi kirjoittaa blogiin.

Otsikossahan se onkin jo tärkein tieto tiivistettynä. Perhe on hajallaan eikä ole turvallista paikkaa, kotia minne mennä. Poju on avosijoitettuna tutkinta-asemalla, Barshoe asuu väliaikaisesti poikaystävän luona ja minä kiertelen punkkaamassa mistä vain majapaikan saan.

Miten tähän tilanteeseen sitten tultiin? Tikrun kanssa eläminen alkuun sujui hyvin, mutta uusperhe ei ole mikään helppo yhtälö joka natsaisi heti että toimii kuin rasvattu. Siinä ajatuksessa sietää monenlaista käytöstä ja yrittää ymmärryksen kautta saada toimimaan sekä parisuhdetta että tasoittaa tietä perheytymiseen (vrt. ryhmäytymisen dynamiikka) jossa kaikkia kuultaisiin ja tietyt roolit olisi selkeinä kaikilla osapuolilla. Hyvä tahtokaan ei aina todella riitä, jos oman persoonan kehitys on vaiheessa jota pitäisi itse työstää ja hakea apua. Siihen jos lisää alkoholin ja sen myötävaikutuksella tulevan turvattomuuden tunteen kun eletään varuillaan aistien ilmapiiriä tuntosarvet töröllään. Käytös muuttuu uhkaavaksi perheen muita jäseniä kohtaan. Keinoja on monia jolla pelkoa voi luoda. Yhden ihmisen valtaama tila on niin suuri ettei sinne muita mahdu, sen tilan voi kaapata itselleen rähinällä alkon kanssa tai ilman, tunteella jota ei sanota ääneen, vihan osoituksella kuten mököttämisellä, tavaroiden antamisena ja äkillisellä pois viemisellä. Pelko astuu kuvioihin huomaamatta, lapset on usein hämmentyneitä tässä tilanteessa mitä pitäisi tehdä. Tapahtumat voi alkaa silloin kun olen töissä ja monta kertaa huokaisee ennen kotioven avaamista, mikähän siellä nyt odottaa, onko kaikki ok?

Nyt olemme päässeet tästä tilanteesta ja jännityksessä elämisestä pois lastensuojelun avustuksella Kauan yritin yksin päästä tilanteesta pois ja hoitaa sen asiallisen siististi, ajatuksena vain päästä muualle lasten kanssa. Huomasin, että voimavarani ovat rajalliset ja elin mahdottomassa tilanteessa lasten kanssa. En olisi ikinä voinut kuvitella itseäni tähän tilanteeseen. Tuntui todella pahalta että perheeni on hajallaan. Perheekseni lasken lapsieni lisäksi pois muuttaneet Minden, Boheemin ja Mansen vävyn. Heidän luonaan saan asustaa tämän viikon. Ensi viikkoa en edes nyt ajattele, se on ensiviikon murheita.
Yritän olla toiveikas että asiat järjestyy. Muuten en jaksa jos ei ole toivoa paremmasta huomisesta.

Jippiaejee!!!
Joskus tulee niitä päiviä jolloin ensin ei ole kiirettä mihinkään, mutta yht'äkkiä alkaa tapahtua vauhdilla! Eilen olin orientoitunu viettämään pääsiäislauantaita kaikessa rauhassa ja suunitellut kaupassa käyntini iltapäivään, joten ei hoppuilua ja hösäämistä. Niin kuvittelin kunnes sain puhelinsoiton työpaikaltani. Siellä kysyttiin, että Terveh, oletkos sä missä kun sua on ooteltu töihin? Löi tyhjää minuutin ajan ja sanoin että kotonanihan minä olen, mut mulla on duunivuoro vasta sunnuntaina ja maanantaiiksi merkattu. Kysyin, että kummankos listan mukaan sitä nyt mennään, sen mulla olevan listan mukaan vai miten? Sanoin kyl' tulevani töihin, mutta olen kyllä myöhässä siinä tapauksessa jos siellä olevaa listaa toteutetaan. Onnekseni en ottanut keikkoja vastaan joita mulle tarjottiin pääsiäisen ajaksi useampaan paikkaan kahteen kaupunkiin. Siitä olis voinut tulla todellinen vääntö mihin mä menen tekeen duunini. Sissus!

Nopeesti suihkien kamat ja kaikki, soitin taksin ja sillä töihin. Ensimmäiseksi vertasin työlistat kun pääsin duunipaikalle, ja se lauantain työvuoro puuttui mun listalta, voihan veee! Miten mun tietooni sekin olis tullu kun teen 60% ja en ole duunissa kuin muutaman päivän viikossa. Muutoksista olis kyllä hyvä tietää ajoissa. Hiukan nousi ärsytyskynnys ja sapetti koko työvuoron ajan. Sanoinkin työparilleni, joka on vastaava lähinesimies.. et tällain ei ole kiva tulla duuniin ja mua sapettaa monestakin syystä, eikä vähiten siksi että sielläkin on odotettu ja ihmetelty miks en ole paikalla.... argh! Totta mooses mä tulen duuniin sovitun työajan puitteissa, mut telepatialla en ole selvitelly mitään asioita ennenkään, tiedotus tökkii ja siitä mä en ota vastuuta jos minulle asti tieto ei kulje ajoissa.
Eniveis, työt sujui ihan hyvässä hengessä alusta huolimatta ja siitä voin kiitellä työkevereitani he kaikki ovat mahtava porukkaa joiden kanssa on ilo tehdä töitä. Mietin kyllä tätä kotiin tullessani illalla, ett' miten mä järkkään kesän jälkeen omat duunit, sekin on monien asioiden summa. Kun sovin itse keikkani, tiedän mitä vuoroja olen ottanut ja no proplemo. Katsotaan nyt miten hoitsut reagoi tuohon vaalilupausten pitämiseen, meinaako liitot käyttää lakkoa aseena vai ei, sekin vaikuttaa tulevaisuuden suunnitelmiin aika tavalla. Mutta eletään nyt kesään saakka ensin.

Noh, jopa oli mennä pelleilyksi  heti kättelyssä tämän vuoden ensimmäinen kirjoitus, piti opetella uudelleen käyttämään blogin systeemit sillä edellisestä kerrasta on 1 vuosi aikaa reippahasti!Lisäsin tuonne esittelylaatikkoon henkilöitä joista luultavasti eniten kirjoitan. Myönnetään ympyrät on helkutin pienet ja jokapäivälle tuskin tulee naputeltua mitään, jos nyt yrittäisin säännöllisemmin vaikka kuukausittain jotain tekstailla oman muistini tueksi mitä tapahtuu ja miten menee tämän poppoon kanssa. Eiköhän sekin riitä.

Vanhojen tansseista on eletty nyt siihen vaiheeseen, että kirjoitukset on menossa tai melkein ohitse jo Boheemin kohdalta. Jatkaa tosin kirjoituksia vielä syksyllä ja juhlat pistetään pystyyn siinä vaiheessa kun tuloksetkin saadaan. Hurrrjia suunnitelmia on Boheemilla ollut  esitellä meille Oxfordin yliopistosta kesä tutustumisen kautta viimeisimpään, halusta mennä AU-pairiksi japaniin! Mahk mai! Ilmeisesti japani kiinnostaa harrasteiden animen ja musan kautta, kielen saloihin päässyt sisälle ressussa. Sitä kuulee jokapäivä kotona aina kun ovesta tulee ja menee: Ittekimasu ja Tadaima!

Barshoen synkistelyn ja identiteetti tuskan läpikäyminen on melkoinen koettelumus kaikille, eniten tytsille itselleen. Onneksi on nyt löytänyt paikan jonne voi kaiken päässään olevan ja kokemansa tunteet tilanteineen purkaa. Isä suhde on koetuksella myös, myrkyisää ja testaamista välittääkö oikeasti.

Tikrun opiskelu on vienyt aikaa yhdessäololta ja toisaalta erakkominäni on tähän tyytyväinen. Mutta se parisuhdeminä kokee olevansa lempattu ja ylpeys ei anna periksi, että sanoisi suoraan tarvitsevansa just nyt syliä ja höpötystä. Vaikeaa myöntää itselleen olevansa tarvitseva toisesta ihmisestä. Joka helkutin tuutista luodaan sitä kuvaa naisena olemiselle, että SUN PITÄÄ olla riippumaton, sanavalmis, ansaita omat rahasi, elättää itsesi ja naida silloin kun huvittaa. Asennetta pitää olla, joo-o!
Tää asennevammanen lähtee nyt kaffeelle ja muuttuu kameleontiksi tai sitten karaoke idolsiksi tytsien kanssa!

Olen tässä seurannut Tytsini valmistautumista vanhojentansseihin viimevuodesta alkaen tähän päivään asti jolloin h-hetki on käsillä.

Ensin ei näyttänyt Tytsiä kiinnostavan tippaakaan mitä kaikkea siihen kuuluu, kommentoikin asiaa siten että kun vaan se tanssiaispuku on valmiina niin se on siinä. Mutta eipä Tytsi tiennyt etukäteen mitä kaikkea ennen tanssiaispäivää on tehtävä. Pukua etsittiin ja haettiin Kaupungin roolivaatekirppikseltä viimevuonna alkajaisiksi, järkyttävää oli huomata että niin ajatteli tuhannet muutkin ja jonotus oli mieletön! Mutta itse roolivaatteet hävisi myyntitangoilta larppaajien strategisen rynnistyksen myötä noin puolessa tunnissa ja jäljelle jäi etupäässä hattuja ja muuta pientä reksviittaa. Teatterille tietysti myyntimenestys ja kannattavaa. Mutta kuinkahan monelle jonottajalle jäi pahamieli monen tunnin seisomisen ja hitaasti etenemisen jälkeen kun mitään ei ollutkaan tarjolla? Tyhjin käsin mekin sieltä poistuttiin ja sitten mietintään mitäs seuraavaksi?

Siskoni on vaatealan ammattilainen ja osaa loihtia pidettäviä vaatteita arkeen ja erityisesti juhlavampiin tilaisuuksiin. Monia roolipukujakin tehneenä ei ole materiaalit tuntemattomia missään suhteessa. Koska meillä on Siskoni kanssa yleensä aika suorasukainen suhde, niin häneltä kysymään neuvoja puhelimitse. Siskoni mielestä materiaali ratkaisee ja puvun malli/ aikakausi minkäverran menee aikaa sen tekemiseen ja ennenkaikkea sen hintaan. Tytsi piirsi ja väritti aika yksityiskohtaisen puvunmallin mikä hänellä oli mielessä, se lähetettiin Siskolle arvioitavaksi materiaalien kustannuksia varten.. ja tyrmäävä oli arvio. Kangasmäärä oli suurempi kuin kuvittelimme ja hintaa siten kertyi enemmän koko puvulle kun laski vielä mukaan tekijälle tulevan palkkionkin. Siskoni ehdotti; entäs jos vuokraisimme sen puvun kun alanliikkeitäkin oli täällä tarjolla enemmän niin luulisi helposti löytyvän. Ajatus jätettiin hautumaan.

Mitään ei tapahtunut ennen joulua eikä heti sen jälkeenkään. Jööti jo ajatteli että Tytsi on unohtanut koko tanssijaiset. Viuh! Varsinainen pyörremyrsky eräänä tammikuun iltana sitten Tytsiin iski, kun piti saada kaikki suunniteltua valmiiksi ja valivali ettei ehdi ja aika loppuu kesken! Ei siinä Jöötimäinen viisastelu enää auta tippaakaan että aikaa on ollut suunnitella ja tehdä rauhassa. DraamaQueen Tytsi poistui näyttämöltä (olkkarista) kädet ylväästi koholla kesken keskustelun, voihkien ettei minua ymmärretä ja olen hädässä, auttakaa! *huokaus*  Pakotin Tytsin etsimään aivan itsenäisesti eri liikkeistä, jos nyt mieleisensä löytäisi, niin se otettaisiin vuokralle. Puku löytyi onneksi TuulenViemästä. Kampaamoon ajan varaaminen ja väriä päähän, sitten kampaus h-päivän aamuna. Pientä sähellystä ja napakkaa sanavaihtoa Tytsin kanssa millainen kampaus kestää seuraavaankin päivään, kun on Jäähallissa vielä tanssittava. Eilinen oli oikein supershoppailun päivä, lähes olympialaji ja vaatii kuntoa. Molemmat Tytsit mukanani monen monta shoppia kierrettiin ja lopulta oli sukkikset, korvakorut, kaulakoru, alusvaatteet, liukuesteet kenkiin, villatakki viitan alle, meikit ja ihonhoitotuoteet hankittu. Myöhään illalla kotiuduttiin ja aivan naattina. Jumankekka, elän toivossa ettei tämä toistu vähään aikaan.

Nyt Tytsi on upeassa kampauksessa valmiina ja pikkuhiljaa valmistautuu henkisesti ja fyysisesti tulevaan iltaan Paasitornissa. Sinne on tarkoitus Tikrun kanssa myös mennä. Toivon ettei Tikrun päivä ole ollut kovin raskas, puolikuntoisena töissä ja sitten juhliin tanssimaan Tytsin kanssa. Digikameralla tallennetaan muistoiksi sukulaisille ja ystäville. Tytsillä on valokuvaus koulun puolesta ryhmäkuvaan ja yksin/parin kanssa. Mielenkiintoinen ilta edessä debyyttitanssien muodossa.

Eilinen päivä oli pitkästä aikaa rauhallinen ja leppoisa. Nautin kiireettä kahvista ja lueskelin ilmaisjakelulehtiä. Televisiossa englantilainen sarja-Sydämen asialla on ollut mukavaa katsella, koska siinä ei ole raakaa väkivaltaa, räiskettä ja agressiivista ilkeilyä tv-hahmojen kesken. Minulle niistä tulee surullinen olo eikä tee mieli katsella toista kertaa. Suomalaisista versioista Heikoin lenkki-visa meni täysin överiksi. Julkinen haukkuminen ja ihmisen lyttääminen henkilön ominaisuuksiin tai sanoihin takertuminen hyvin agressiivisella ja syyllistävällä tavalla ei jätä peruskunnioitusta edes sille kohteena olevalle ihmiselle. En käsitä millaisia kiksejä sellaisesta saa, mutta minulle siitä tuli vatsanväänteitä jokakerta. Lopetin visan katsomisen kahden kerran jälkeen. Totesin itselleni että aina voin vaihtaa kanavaa tai napata kirjan käteeni ellen taas istuudu netin ääreen. Pidän sitäkin parempana vaihtoehtona.

Viihdyn hyvin itsekseni ja fiilistelen aika monilla jutuilla jotka tulee hetken mielijohteesta. Kiireetön kahvihetki aamulla, keittiössä hiljaisuus talossa ympärillä ja verhojen avautuessa huomaa taivaalla auringon tulevan esiin hieman aamunkalseana mutta lupauksena lämpimästä päivästä. Hymy karehtii suunpielissä taivasta ihaillessa. Läheisten ihmisten kanssa hetkittäin välähdyksenomaisia fiilistelyjä tulee päivittäin. Niistä kokoan itselleni muistojen helminauhaa, joihin haluan palata aina uudestaan. Erakkona tapaan ihmisiä harvoin, siis ystäviä. Eilisestä ystävän visiitistä on miellyttävä olo ja tietysti tuntuu että taas jäi kesken jutut ja aikaa liian vähän että ehtisi ja muistaisi kaikkein tärkeimmät jutut puida läpi. Onhan aina seuraava kerta, tuskin maltan odottaa.