Poju jaksoi nousta tänään aika hyvin ilman puhelimen piippausta, mutta herääminen taisi kestää silti todellisuudessa pidempään. Rutiinilla aamupala hoitui itse tehden ja verkkaiseen tahtiin syöden.. tuijottaen jonnekkin tyhjyyteen.

Nopsaan hän oli valmis, niin kerrostalosta hissiin ja ulos sateeseen. Yhdessä taivallettiin jäistä katua ja kysyin mitäs reittiä tänään mennään? - Ihan sama, vaikka se mistä eilenkin mentiin. Kanavansillalla muistin kysyä, haluaako nuorimies että tulen hakemaan koulusta vai uskaltaisiko nyt yrittää ihan itse? Viimeinen tunti valinnaiskieltä erikoulurakennuksessa ja pitäisi hahmottaa missäpäin on koti. Vakuutti osaavansa itse kulkea. Kerroin kyllä, että odotan kotona 3 varttia eli 45 minsaa jossa ajassa hänen on tultava, sitten lähtee etsintä partio liikkeelle.

Nuorempi Tytsi kolisteli ulko-ovella jo 12 aikaan. Hihkaisin -moooii!  Ja ihmettelin miten näin aikaisin ollaan kotona? Tytsi kertoi, että oli kysynyt luokanvalvojalta pitääks hänen tulla taksilla sinne katsomaan kun muut tekee jotain ja sit tilata uus taksi että pääsee kotiin? Luokanvalvoja sanoi ettei tarvii, senkus meet kotiin. Kurkkailin parvekkeelta vähän väliä tiettyä kukkulaa kohti josta suunnasta odotin Pojun ilmestyvän. Kello oli jo 15 ja Pojua ei ole tullut kotiin. Jupisin ääneen että missähän mahtaa lorvailla. Tytsi huutaa huoneestaan - En tiiä, kaipa se kohta tulee! Ovipuhelin soi. - Moii, minä täällä! Siis Poju! - Ok, aukesko ovi?  Ja missäs sä olit? - Mä sanon kohta!  Poju rynni sisään ja laukku lensi lattialle tuttuun tapaan. Riisuessaan takkia kysyi hölmön näköisenä - Et sä mutsi muistanu että mulla oli tänään se tukaritunti siinä kielessä? Ja tiiäkkö mitä, mä en oo ees jälessä muita vaan oikeesti pikkusen eelläkin kun osaan värit ja muitakin juttuja! Iloinen virnistys naamalla. Totesi että oli ihan kiva päivä tänään koulussa. Jööti huokasi helpotuksesta, ehkä tämä palkaton loma kantaa hedelmää ja koulu lähtee sujumaan hyvin. Mielessä välähti muistikuvia edellisen vuodenajalta, kaikki ne kiusaamiset jotka pitkitti koulumatkaa ja kouluun ei ollut kiva mennä. Nyt on toivoa taas täynnä että kyllä tää tästä lähtee.