Eilinen päivä oli pitkästä aikaa rauhallinen ja leppoisa. Nautin kiireettä kahvista ja lueskelin ilmaisjakelulehtiä. Televisiossa englantilainen sarja-Sydämen asialla on ollut mukavaa katsella, koska siinä ei ole raakaa väkivaltaa, räiskettä ja agressiivista ilkeilyä tv-hahmojen kesken. Minulle niistä tulee surullinen olo eikä tee mieli katsella toista kertaa. Suomalaisista versioista Heikoin lenkki-visa meni täysin överiksi. Julkinen haukkuminen ja ihmisen lyttääminen henkilön ominaisuuksiin tai sanoihin takertuminen hyvin agressiivisella ja syyllistävällä tavalla ei jätä peruskunnioitusta edes sille kohteena olevalle ihmiselle. En käsitä millaisia kiksejä sellaisesta saa, mutta minulle siitä tuli vatsanväänteitä jokakerta. Lopetin visan katsomisen kahden kerran jälkeen. Totesin itselleni että aina voin vaihtaa kanavaa tai napata kirjan käteeni ellen taas istuudu netin ääreen. Pidän sitäkin parempana vaihtoehtona.

Viihdyn hyvin itsekseni ja fiilistelen aika monilla jutuilla jotka tulee hetken mielijohteesta. Kiireetön kahvihetki aamulla, keittiössä hiljaisuus talossa ympärillä ja verhojen avautuessa huomaa taivaalla auringon tulevan esiin hieman aamunkalseana mutta lupauksena lämpimästä päivästä. Hymy karehtii suunpielissä taivasta ihaillessa. Läheisten ihmisten kanssa hetkittäin välähdyksenomaisia fiilistelyjä tulee päivittäin. Niistä kokoan itselleni muistojen helminauhaa, joihin haluan palata aina uudestaan. Erakkona tapaan ihmisiä harvoin, siis ystäviä. Eilisestä ystävän visiitistä on miellyttävä olo ja tietysti tuntuu että taas jäi kesken jutut ja aikaa liian vähän että ehtisi ja muistaisi kaikkein tärkeimmät jutut puida läpi. Onhan aina seuraava kerta, tuskin maltan odottaa.