Ensin ei näyttänyt Tytsiä kiinnostavan tippaakaan mitä kaikkea siihen kuuluu, kommentoikin asiaa siten että kun vaan se tanssiaispuku on valmiina niin se on siinä. Mutta eipä Tytsi tiennyt etukäteen mitä kaikkea ennen tanssiaispäivää on tehtävä. Pukua etsittiin ja haettiin Kaupungin roolivaatekirppikseltä viimevuonna alkajaisiksi, järkyttävää oli huomata että niin ajatteli tuhannet muutkin ja jonotus oli mieletön! Mutta itse roolivaatteet hävisi myyntitangoilta larppaajien strategisen rynnistyksen myötä noin puolessa tunnissa ja jäljelle jäi etupäässä hattuja ja muuta pientä reksviittaa. Teatterille tietysti myyntimenestys ja kannattavaa. Mutta kuinkahan monelle jonottajalle jäi pahamieli monen tunnin seisomisen ja hitaasti etenemisen jälkeen kun mitään ei ollutkaan tarjolla? Tyhjin käsin mekin sieltä poistuttiin ja sitten mietintään mitäs seuraavaksi?

Siskoni on vaatealan ammattilainen ja osaa loihtia pidettäviä vaatteita arkeen ja erityisesti juhlavampiin tilaisuuksiin. Monia roolipukujakin tehneenä ei ole materiaalit tuntemattomia missään suhteessa. Koska meillä on Siskoni kanssa yleensä aika suorasukainen suhde, niin häneltä kysymään neuvoja puhelimitse. Siskoni mielestä materiaali ratkaisee ja puvun malli/ aikakausi minkäverran menee aikaa sen tekemiseen ja ennenkaikkea sen hintaan. Tytsi piirsi ja väritti aika yksityiskohtaisen puvunmallin mikä hänellä oli mielessä, se lähetettiin Siskolle arvioitavaksi materiaalien kustannuksia varten.. ja tyrmäävä oli arvio. Kangasmäärä oli suurempi kuin kuvittelimme ja hintaa siten kertyi enemmän koko puvulle kun laski vielä mukaan tekijälle tulevan palkkionkin. Siskoni ehdotti; entäs jos vuokraisimme sen puvun kun alanliikkeitäkin oli täällä tarjolla enemmän niin luulisi helposti löytyvän. Ajatus jätettiin hautumaan.

Mitään ei tapahtunut ennen joulua eikä heti sen jälkeenkään. Jööti jo ajatteli että Tytsi on unohtanut koko tanssijaiset. Viuh! Varsinainen pyörremyrsky eräänä tammikuun iltana sitten Tytsiin iski, kun piti saada kaikki suunniteltua valmiiksi ja valivali ettei ehdi ja aika loppuu kesken! Ei siinä Jöötimäinen viisastelu enää auta tippaakaan että aikaa on ollut suunnitella ja tehdä rauhassa. DraamaQueen Tytsi poistui näyttämöltä (olkkarista) kädet ylväästi koholla kesken keskustelun, voihkien ettei minua ymmärretä ja olen hädässä, auttakaa! *huokaus*  Pakotin Tytsin etsimään aivan itsenäisesti eri liikkeistä, jos nyt mieleisensä löytäisi, niin se otettaisiin vuokralle. Puku löytyi onneksi TuulenViemästä. Kampaamoon ajan varaaminen ja väriä päähän, sitten kampaus h-päivän aamuna. Pientä sähellystä ja napakkaa sanavaihtoa Tytsin kanssa millainen kampaus kestää seuraavaankin päivään, kun on Jäähallissa vielä tanssittava. Eilinen oli oikein supershoppailun päivä, lähes olympialaji ja vaatii kuntoa. Molemmat Tytsit mukanani monen monta shoppia kierrettiin ja lopulta oli sukkikset, korvakorut, kaulakoru, alusvaatteet, liukuesteet kenkiin, villatakki viitan alle, meikit ja ihonhoitotuoteet hankittu. Myöhään illalla kotiuduttiin ja aivan naattina. Jumankekka, elän toivossa ettei tämä toistu vähään aikaan.

Nyt Tytsi on upeassa kampauksessa valmiina ja pikkuhiljaa valmistautuu henkisesti ja fyysisesti tulevaan iltaan Paasitornissa. Sinne on tarkoitus Tikrun kanssa myös mennä. Toivon ettei Tikrun päivä ole ollut kovin raskas, puolikuntoisena töissä ja sitten juhliin tanssimaan Tytsin kanssa. Digikameralla tallennetaan muistoiksi sukulaisille ja ystäville. Tytsillä on valokuvaus koulun puolesta ryhmäkuvaan ja yksin/parin kanssa. Mielenkiintoinen ilta edessä debyyttitanssien muodossa.

Viihdyn hyvin itsekseni ja fiilistelen aika monilla jutuilla jotka tulee hetken mielijohteesta. Kiireetön kahvihetki aamulla, keittiössä hiljaisuus talossa ympärillä ja verhojen avautuessa huomaa taivaalla auringon tulevan esiin hieman aamunkalseana mutta lupauksena lämpimästä päivästä. Hymy karehtii suunpielissä taivasta ihaillessa. Läheisten ihmisten kanssa hetkittäin välähdyksenomaisia fiilistelyjä tulee päivittäin. Niistä kokoan itselleni muistojen helminauhaa, joihin haluan palata aina uudestaan. Erakkona tapaan ihmisiä harvoin, siis ystäviä. Eilisestä ystävän visiitistä on miellyttävä olo ja tietysti tuntuu että taas jäi kesken jutut ja aikaa liian vähän että ehtisi ja muistaisi kaikkein tärkeimmät jutut puida läpi. Onhan aina seuraava kerta, tuskin maltan odottaa.

Nopsaan hän oli valmis, niin kerrostalosta hissiin ja ulos sateeseen. Yhdessä taivallettiin jäistä katua ja kysyin mitäs reittiä tänään mennään? - Ihan sama, vaikka se mistä eilenkin mentiin. Kanavansillalla muistin kysyä, haluaako nuorimies että tulen hakemaan koulusta vai uskaltaisiko nyt yrittää ihan itse? Viimeinen tunti valinnaiskieltä erikoulurakennuksessa ja pitäisi hahmottaa missäpäin on koti. Vakuutti osaavansa itse kulkea. Kerroin kyllä, että odotan kotona 3 varttia eli 45 minsaa jossa ajassa hänen on tultava, sitten lähtee etsintä partio liikkeelle.

Nuorempi Tytsi kolisteli ulko-ovella jo 12 aikaan. Hihkaisin -moooii!  Ja ihmettelin miten näin aikaisin ollaan kotona? Tytsi kertoi, että oli kysynyt luokanvalvojalta pitääks hänen tulla taksilla sinne katsomaan kun muut tekee jotain ja sit tilata uus taksi että pääsee kotiin? Luokanvalvoja sanoi ettei tarvii, senkus meet kotiin. Kurkkailin parvekkeelta vähän väliä tiettyä kukkulaa kohti josta suunnasta odotin Pojun ilmestyvän. Kello oli jo 15 ja Pojua ei ole tullut kotiin. Jupisin ääneen että missähän mahtaa lorvailla. Tytsi huutaa huoneestaan - En tiiä, kaipa se kohta tulee! Ovipuhelin soi. - Moii, minä täällä! Siis Poju! - Ok, aukesko ovi?  Ja missäs sä olit? - Mä sanon kohta!  Poju rynni sisään ja laukku lensi lattialle tuttuun tapaan. Riisuessaan takkia kysyi hölmön näköisenä - Et sä mutsi muistanu että mulla oli tänään se tukaritunti siinä kielessä? Ja tiiäkkö mitä, mä en oo ees jälessä muita vaan oikeesti pikkusen eelläkin kun osaan värit ja muitakin juttuja! Iloinen virnistys naamalla. Totesi että oli ihan kiva päivä tänään koulussa. Jööti huokasi helpotuksesta, ehkä tämä palkaton loma kantaa hedelmää ja koulu lähtee sujumaan hyvin. Mielessä välähti muistikuvia edellisen vuodenajalta, kaikki ne kiusaamiset jotka pitkitti koulumatkaa ja kouluun ei ollut kiva mennä. Nyt on toivoa taas täynnä että kyllä tää tästä lähtee.

Naputtelijana on Jööti blogin pitäjä. Tytsit on teini-ikäisiä omanarvon tuntevia liisojen halveksujia, jotka eivät millään voi käsittää liisojen ajatusmaailmaa. Poju tuntee olonsa välillä yksinäiseksi ja joskus sekopäiseksi Tytsien kanssa. Miten niiden kanssa voi elää, teki tai sanoi mitä vain niin tulos on 6-0. Valmiissa paketissa Tikrun myötä on paljon uutta ja minulla "manuaali" hukassa, miksi ihmetystä ja kysymyksiä riittää. Tikrun tytsi versio Uniq on tutustumisvaiheessa, mutta hykerryttävän hyvin istuu tähän sutina jengiin. 

Juuri ennen koulujen alkua Tytsit valvoi hyvin myöhään, puolenyön aikaan tai sen jälkeen oli tavallisimmin väsypiikki joka kaatoi sänkyyn. Kaikki taas valvottiin ja jostain syystä nuorempi Tytsi ajatteli ohimennessään heittää Pojua tyynyllä kun oli keittiöön menossa. Mutta se maton pahalainen menikin ruttuun ja Jöötin vahauksesta liukkaana lattia mattoineen lipesi jalan alta. Rysäys kirjahyllyä vasten ja siitä lentoon keittiön lattialle. Tytsi parkaisi kimakasti ja kovaa, josta jo saattoi päätellä että kipeetä teki. Koko juttu tapahtui niin nopeasti ettei siihen ehtinyt reagoida mitenkään. Jalka alkoi turvota nopeasti ja  Tytsiä heikottaa ja pyörryttää. Uniq kysyi vanhemmalta Tytsiltä että onks toi kipuherkkä? Jöötinä sanoin Tytsille ettei just nyt pyörrytä vaan pidä silmäs auki ja hengitä rauhallisesti sisään ja ulos. Hyperventilaatio ei auta yhtään. Vilkuilin Tytsin kasvojen väriä, näytti suht normaalilta. Varovasti tunnustelin jalkaa mutta uudelleen parkaisun myötä päätin, että Tytsi sänkyyn Tikrun ja vanhimman Tytsin avustuksella ja kylmägeeli pakkaus ympärille. Kaapista kaivelin Voltaren geeliä, joka vie paikallisesti kipua pois ja laitoin varovasti kipeään kohtaan. Lisäksi kipulääkettä suun kautta että jotenkin päästäisiin aamuun asti. Seuraavana päivänä jalka oli edelleen kipeä ja kovasti turvoksissa, mutta ei yhtään painoa voinut sille laskea. Päätettiin (Jöötin päätös) katsoa yksi päivä, jos se turvotus laskisi edes vähän ja sitten arvioidaan tilanne uusiksi. Lisäksi mun oli mentävä yöksi duuniin ja aprikoin oliko sittenkään hyvä päätös katsella aamuun asti vai heti viedä lekurille? No, päätökseni olin tehnyt ja duunistakin soittelin Tytsille miten jaksaa ja onko kipuja. Varmistin soittamalla Tikrulle ja antamalla ohjeet tarkkaan mitä tehdä jos tilanne huononee. Mikä fiilis tehdä töitä yöllä, syyllisyys ja huoli työkamuna.

Aamulla yritin päästä kotiin mahdollisimman pian ja ensimmäisenä kävin katsomassa Tytsiä. Sanoi suht hyvin nukkuneensa ja pärjäävänsä. Uni sammutti munkin lamppuni hyvin pian. Yöduunit kun oli ohi, niin Tytsin kanssa viimein mentiin Lastenklinikalle taksilla. Siellä vastaanotosta asti oli ystävällinen palvelu ja opastusta sai kun kysyi, tuntematta oloaan yhtään tyhmäksi.Jalka kuvattiin ja lekuri katsoi todeten että murtumahan siellä on ja jalkaan pitää laitettaa kipsisaapas 4-6 viikoksi. Great! Näin toimii hyvä äiti, kiduttaa Tytsiä paripäivää kotona ja siellä onkin murtuma. Murtui sillä hetkellä Jöötin äidinrakkaudesta sydänkin ja sisäisen äänen vihulainen ruoski mun syyllisyyttä tuntematta armoa yhtään. Selvisi samalla röngtenkuvista toinekin asia, Tytsin kasvukausi on ohi lopullisesti. Se näkyi luustosta joka oli kasvanut kehräsluuna pohjeluuhun kiinni. Sekin suretti enemmän kuin halusin myöntää. Tytsin aikuispituus on sitten reippaasti alle 150 senttiä. Tää temperamenttisen raivoisa ja niin ihQudaa suloinen Tytsini. Lujasti uskon että hän pärjää omana itsenään, pituudella niin väliä.